Mekaanisentyön kriiterit oli, että tuote on riittävän iso ja siinä on liikettä. Henk.koht. mulla oli aikalailla nolla ideaa ja koitin sitten keksiä jotain. Lopuks sain raavittua kasaan kaksi ideaa josta sit opettajan kanssa valittiin pienen ihmisen kokonen nivelnukke jossa iho tulisi olemaan sukkahousua. Liike olisi nivelissä, joita pystyy liikuttamaan ihmismäisesti. Otin tämän työn ihan haasteena vastaan, kun noi pehmeet matskut on jotain mitä vierastan aikalailla.
Suunnitteluvaiheessa piti ottaa huomioon tuotteen kulttuurilähtöisyys ja jonkin verran jo aiemmin Baba Yagaan tutustuneena ajattelin ottaa tämän mytologisen hahmon lähtökohdakseni. Jonkun verran oli vaihtelevuutta hänen ulkonäöstään ja jossain oli mainittu sokeat silmät ja rautainen jalka, mut jätin nämä ominaispiirteet pois ihan siitä syystä että nukkea olisi ilman niitä helpompi käyttää useissa eri "rooleissa". Ideakuvia yms. keräsin
pinterestiin.
Suunnitteluosuuden jälkeen, alkoi luurangonteko. 1:1 kuvat toimi kaavana joustofroteelakanan leikkaamiseen. Vaikka kuinka olin ymmärtävinäni miten frotee venyy ja sen mukaan valitsin leikkaussuunnan, niin mitä mun olisi pitänyt ymmärtää on ehdottomasti se, että kun tasainen pinta täytetään, häviää niin leveyttä kuin korkeuttakin. En alkanut kuitenkaan asiaa korjamaan sen kummemmin, jotenkin uskoikoi siihen että seuraavasssa työvaiheessa saan helposti "turvotettua" osia. Ainut minkä fixasin tässä luurangontekovaiheessa on että lisäsin selkärankaan 15cm palan, jotta pysyttäisi edes jossain määrin suunnitellussa pituudessa. Arvostelussa tuli puheeksi käsivarsien/kädenosien mittasuhdeongelmat, joita itse en edes huomannut, mutta sen sijaan olin jumittunut sormiin ja kämmeniin ja niiden pienuuteen. Mut ehdottomasti ajattelua ja testejä vaativa työvaihe, sikäli kun haluaa oikeasti tietyn kokosen nuken/tuotteen tällä tekniikalla.
Luurankoon leikattiin siis kankaat joustofroteelakanasta, jonka jälkeen ne ommeltiin ompelukoneella yhteen ja täytettiin vanulla. Osista tehtiin hyvinkin kovat, sillä niiden tarkoitus oli olla naisen luusto ja pitää koko työ kasassa. Osat yhdistettiin kolmella lakanasta ommellulla "narulla" joista yksi meni selkärankaan ja päähän, toinen käsien läpi ja niskan takaa ja kolmas jalkojen läpi ja lantion takaa/päällä. Pään muoto on leikattu vaahtomuovista ja päällystetty froteelakanalla. Luurankon rintakehän paloissa on soveltamisen varaa, nyt se on hämmentävän leveä ja oli vaikea saada asettumaan järkevästi. Ehkä ratkaisu on eri muoto ja pienempi, jolloin seuraavassa täyttövaiheessa muotoilulle jää enemmän mahdollisuuksia.
Kun luuranko oli kasassa aloin kovettamaan sitä. Ompelin osiin lisää muotoja ja lisäsin uusia "taskuja" joita täytin taas vanulla ja ompelin kiinni. Kaikki ompelut nuken kokoamisessa on tehty käsin ompelemalla ja tarvittaessa nukkeneulaa käyttäen. Lankana käytin valkoista karhunlankaa.
Nuken selkään tein kantokahvan rautalangasta, jonka ympärille pyöritin puuliimaista lakanaa. Kahva on kiinnitetty selkärankaan ompelemalla sekä kuumaliimalla. Liimatessa suojasin ympäristöä paperilla.
Seuraavassa työvaiheessa päästiin siirtymään sukkahousuihin. Jatkossa samankaltaista työtä tehdessä olisi syytä muistaa (ja budjetoida rahaa) erisävyisiin sukkahousuihin. Tässä työssä on käytetty ainoastaan yhtäsävyä, koska en kohtuu hintaan löytänyt muuta väriä ja opiskelijana en halunnut sijoittaa yhtään rahaa mihinkään.
Sukkahousuista leikkasin kaikki vahvistetut osat pois ja ommellessa "ihoa" nukelle koitin sijoittaa saumat niihin kohtiin jossa olisi jokatapauksessa ryppyjän. Lopulta tein rypyt vain näkyviin kohtiin, rintakehälle, käsiin ja kasvoihin. Ensimmäinen sukkahousukerros oli haastava siinä mielessä, että sukkahousut repeää helposti, joskin yllätyin siitä ettei joka neulanpisto hajottanutkaan koko sukkapöksyä! Myös sukkahousun pingottaminen ja vanun pakenemisen estäminen oli ajoittain ihan kiitettävän haasteellista. Toisella kierroksella ompelin sukkahousuun ryppyjä. Rypyttämiseen keksin jossain vaiheessa tavan millä lanka ei näy, mutta joululoman jälkeen olin jo unohtanut koko tavan. Muutenkin jokapäivän aluksi olisi varmaan kannattanut tehdä parit harjoitus rypytykset ihan vaan samanlaisen työjäljen takia. Nyt nukessa risteilee vähän sitä sun tätä ompelujälkeä.
Kun ompelu alkoi olla liikaa, otin breikin ja maalasin silmät isohkojen puuhelmien päälle akryylimaaleilla. Silmät on "kirkastettu" finndispillä. Silmien maalauksen suoritin pienillä pensseleillä, mutta kyllä mä aikapaljon käytin myös nuppineulaa. Nuppineulassa alkoi olla sitä tarkuuden tasoa jota halusin. Omasta mielestäni silmät ois voinu onnistua paremminkin, esim. mun harjotus silmästä tuli mielestäni parempi kun sitten lopullisista silmistä. Oon itsekin ihan tyytyväinen silmiin, kuhan meen ainakin metrin päähän nukesta.
Hiukset ompelin kanssa jossain sukkahousuun kyllästyneessä tilassa. Hiukset on eriävärisiä pellava? lanka vyhtejä? jotka keräilin koululta. Tääkin oli tällänen en halua tuhlata rahaa tähän ja sit mä ompelinkin aika monta tuntia noita naruja tohon päähän.
Kasvojen muotoilu oli ehdottomasti tuskasin prosessi, ja tolta löytyiski tuolta lopullisten kasvojen alta muistaakseni 4 eri versiota jos vaan onnistuis purkamaan.
Nuken ollessa valmis, ompelin vielä paidan opettajan ja luokkakaverin avustuksella. Mulla oli kuva joka piti kaavotaa ja ommella. Kankaan löysin kirpparilta ja muut vaatteet olikin valmiita vaatteita kirppiksiltä. Villasukat on jotkut äitin ylijäämä harjotukset ja niin tääki lady sai omat sukat. Paitaan tehtiin ns. viilto jotta kahvan saa esiin. Sen jälkeen kursin paidan kiinni, niin että jos haluaa vaihtaa tälle paitaa, pitää ensin purkaa ompeleet. Liivi sen sijaan on vaan leikattu selästä auki ja ommeltu reunat niin ettei karvat pakene ja liivin saakin vaivattomasti päälle tai pois päältä.
Viimeisenä tein korut ja avaimet. Korut on veistetty finnfoamista ja paperoitu ja pintakäsitelty. Avaimet on kasattu erinäisestä muovirojusta kuumaliimaten ja paperoitu sekä pintakäsitelty.
Lopullinen palautettu työ onnistui hyvin ja aikataulussa pysyttiin. Mulla meni kaikkiaan 194 työtuntia, joka kylläkin sisältää kaikki koulupäivään sisältyvät tauot. Aina välillä olin kyllä sitä mieltä etten koskaan saa tätä valmiiksi. Ihan viimisellä viikolla kun tein tätä tuli se fiilis et koht tää on valmis. Ja nyt on se fiilis et jes tät ei tarvii enää ajatella.
