lauantai 21. marraskuuta 2015

nahan pakotusta naamioks

Tavoteena kopio tästä, kuva internetin syövereistä, ylläri.

Nahkaisen commedia dell'arte naamion tekeminen alko ihan vaan sillä, et piti valita naama. Omat valintaperusteet oli vaan et mahollisimman surkea näky, mut näin myöhemmin huomaan et ois kyl olla viel pahempia sadfaceja mut oh well. Oman naamion valmistuessa mulle tuli siitä aika rankat vibat et sen naamion tulee olla violetti ja näin vaan Lumikin äitipuolen (?) puhumassa peililleen tai peilin puhumassa sille?

Valmis naamio ja ns. käytetty plastoliini muotti malline whateverrrrr.
Homma alkaa plastoliinin muotoilulla oman kuolinnaamion päälle. Sitä sitten kasataan kunnes saa itseään miellyttävät muotin. Tää laitetaan kovettumaan/jäähtymään meidän tapauksessa pakastimeen. Seuraavana päivänä voi sit laittaa elmukelmua plastoliinin päälle estämään rasvan tarttumista nahkaan. Parkkinahan pala leikattiin kankaisen kaavan mukaan sellasesta kokonaisen lehmän selkänahkapakasta. Sit nahka kastellaan ja venytetään ja vanutetaan ja rikotaan ns. jännitteet. Sit alkaa urakka joka pitäis saada yhdeltä istumalta valmiiks.

Nahka pakotetaan seuraamaan muotin muotoja. Muuta sanottavaa mulle ei oo, ku että tässä työvaiheessa meinas itku tulla ja käsiä sai irrottaa työstä ja estää itseään paiskaamasta koko duunia seinään. Ite lähinnä kelasin et ihmiset on kyl silkkaa kakkaa maailmassa ja miks pitää tappaa eläimiä.

Sit kun toi kamala homma on ohi koko kamaluus jätetään kuivuun painojen alle. Siinä meni joku pari päivää kuivuu, sen jälkeen naamio irrotetaan muotista, levitetään vedellä lantrattua puuliimaa nurjalle puolelle ja jätetään taas kuivuun. Sit kun tää homma on kuiva, mitataan kääntövarat ja leikataan ylimääräset reunan rippeet hittoon. Sit vaan leikataan aukileikkauksia (muttei ihan reunaan) ja taitteen väliin? venytetään narua, joka sitten taianomaisesti saa naamion pysymään muodossaan. Naru menee otsalla ns. ristiin/kaksinkerroin ja narua voi kiristää hyppäämällä aina parin aukileikkauksen yli ja tekemällä useamman "kierroksen". Jossain täs tohinassa nenästä leikataan kaikki ylimääräset nahkakerrokset, niin et sinne jää vaan kaks kerrosta nahkaa, ne jotka on aukileikkauksien seassa ja tollanen lärpäke.

Silmäaukot voi leikata ja sit vähä vedellä nuhjuttaa puhdasta puukapulaa apuna käyttäen, samoin kun noita törröttäviä reunoja kun leikkasit aukileikkaukset liian pitkälle. Sitten vähä mittaillaan naamaria päässä ja tehdään remmit. Remmien leveys riippuu soljesta, itselläni oli nyt 1,5cm. Kaksinkertasesti nahkaa, välissä liimaa sit tehdään purasijalla ja muilla välineillä reijät ja ommellaan remmit kuntoon satulasepän neuloilla ja vahalangalla.



Sit suditaan nahkamaalit (ite sekotin vesipetsia ja nahkamaalia) pintaan. Nakutellaan remmit paikoilleen sisarniiteillä ja lisätään pehmusteita naamion sisäpuolelle ettei ripset esim ota kiini naamioon. Ja sit koko homma vahataan mehiläisvahalla, jonka antaa vaikuttaa noin 10min ja sit naamion voi kiillottaa ja booom se on valmis.



Henkilökohtasesti toivon etten ikinä joudu tehdä toista eettisistä syistä.

niin hyvää myrkkyä




Valitsin omaks ruoka-harjotukseks jonku tälläsen suklaaleivoinnaisen josta valuu ehkä jotai maapähkinävoita. Alotin ihan vaan leikkaamalla vaahtomuovia muotoon ja sit uitin sen + lusikalla "lohkotut" palat revultexissa ja puristelin liian pois. Tän jälkeen maalasin leivoksen akryylimaaleilla. Kaakaojauhe on hienon hienoa purua joka on värjätty vesiväreillä ja ripoteltu leivoksen päälle, kaakaon alla on lakkaa, joka sitoo purun paikalleen. Leivonnaisesta valuva soossi on sekotus puuliimaa, finndispiä ja akryylimaaleja. Aika spontaanisti sotkettu kahta eriväriä ja koitin saada ne ns. sulamaan toisiinsa nätisti. Keltanen oli jotenkin tosi pahan värinen keltanen ja siihen onkin lisätty punaruskeaa vielä päälle. Kaikki kiiltävät kohdat on kuorrutettu finndispillä.